Kävin mökkinaapurin aittoja ihastelemassa. Ne olivat hienoja, sängyt petattu pitsilakanoin, seinillä monia käsitöitä ja matot lattialla. Tulin kotiin ja katsoin omaa romuaittaani: eiköhän siitäkin saisi hienon? Eipä muuta kuin sorkkarauta käteen ja ensimmäiseksi raastamaan seinään naulattu sänky pois. Kuka kumma on voinut nukkua noin pienessä sängyssä: pieni lapsi? Ensin ajattelin raahata sängyn reunat nuotioon, mutta ehkä vielä keksin jotain käyttöä tuolle laidalle.

Katsoin mökkinaapurin aitan seiniä ja hyvin varovaisesti kysyin: onko nuo pesty? Ja vaikka kuinka monta kertaa, oli vastaus. Niinpä sitten hain juuriharjan ja mäntysuovan ja aloitin seinien pesusta. Tänään pesin kolmannen seinän ja ehkä huomenna viimeisen. Sitten on lattian vuoro.

Aitta on tosiaan ollut pelkästään romuvarastona, mutta olen myös kutonut Rajalan matot siellä.

Harvinaista kyllä tässä meidän aitassa on ikkuna. Sitähän viime kesänä entisöin niin hartaasti ja varovasti. Lattia on ravistunut tai seinät ovat levenneet, sillä seinän ja lattian väliin on laitettu lautoja tukkimaan reikiä. Ja ennenkuin itse uskallan ajatellakaan nukkumista siellä, ainakin rotan tai kärpän mentävät reiät on tukittava. Hiiret tietenkin pääsevät mistä vain.