Olin eilen tilaisuudessa, mihin oli kutsuttu 50 vuotta sitten ripille päässeet. Katselin etukäteen ryhmäkuvaa ja tunnistin siitä useimmat. Luonnossa asia ei ollutkaan helppo. Ketään en tuntenut kysymättä, eikä juuri kukaan minua. Kokemus oli kuitenkin mietityttävä. Menneisyys putkahti esiin ja jotkut silloiset selvittämättä jääneet tapahtumat, joita pohdittiin  silloisen ystävän kanssa. Kaipa tälläkin tapaamisella oli merkityksensä.

Toinen asia, jonka panin merkille,oli se, että tuntuu aika tärkeältä kuulua johonkin joukkoon. Meillä oli pätkä yhteistä menneisyyttä, olimme seurakunnan ensimmäiset, jotka olivat olleet leirillä. Sinne ajettiin pyörällä ne 27 km. Leiri kesti 2 viikkoa ja yhden viikonlopun olimme kotona.

Kuten huomaatte, muistoja tulvii mieleen, aika ravistava kokemus se kokoontuminen oli.