|
|||
 |
|
||
|
16.05.2012 - 16:16
 Tänään oli ensimmäinen todella lämmin kevätpäivä. Sitä mettiset ovat hartaasti odottaneet. Riemumielin ne riensivät kukkiviin pajuihin siitepölyä ja mettä hakemaan. Ihanaa!  Minä taas olin onnellinen kun kaivoin kotoa pahaan paikkaan joutuneen mökinruusun pois ja vein sen Majalan pikkumökin pihaan. Sinne se kuuluu.  Kaivoin vanhoista kuvista malliksi teille mökkiruusun kuvan. Pelastin sen kerran yhden talon pihasta. istutin sen meidän pihaan ja vuosi vuodelta se ajettiin ruohonleikkurilla matalaksi. Sitten istutin sen parempaan paikkaan (silloin) ja niin se alkoi kasvaa. Siinä on pienet kerrotut kukat.  Pari päivää olen uurastanut hedelmäpuiden kimpussa. Ruoho, voikukat, rönsyleinikit ja juola valtaavat juuret. Puutarhakuvissa hedelmäpuiden alla kasvaa kauniita maanpeitekasveja, mutta olen kokeillut, eikä minusta ole niiden kitkijäksi. Ei muuta kuin ruohojäte päälle!  Samaa ruohon kanssa tappelemista oli pikkuisella "patiolla". Niinpä revin sen pois ja kävin ostamassa uudet laatat ja alle juurimaton. Aluetta pitää vain suurentaa, kun uudet laatat ovat suuremmat kuin entiset.  Mutta lopulta mies tarttui toimeen ja valmisti näin tyylikkään pation. Kelpaa siinä nyt kahvitella ja kuunnella linnun laulua ja metsän huminaa. 13.05.2012 - 22:49
m
 Elämän peitossa, tilkkutäkissä jokainen hetki on erilainen eri tasoilla tapahtuva eri lailla kohdattu. Ilo ja suru sen kokee itse kuin ei kukaan muu. Tämä on minun, minun omani tämä eletty elämä. Kiitos siitä!  Tästä kuvasta elämän kuvaus lähti. 12.05.2012 - 08:57
 Tässä on paras äitienpäivälahja ikinä! Sanoin miehelle, että en toivo mitään muuta äiteinpäiväksi kuin kuormallisen hevonpaskaa. Ja sen sain!  Mutta ettei teidän nenäänne jää lannan haju, toivotan näiden enkelinsiiven kukkien välityksellä kaunista äiten ja äidillisten päivää. Myös keinoäideille. 08.05.2012 - 08:28
 Outo sana minulle tuo vinksailu, mutta ajattelen sen olevan sellaista, minkä ei pitäisi näin mennä. Eihän nyt pitänut lunta sataa? Pihakalusteetkin on jo tuotu paikalle.  Eikä koivun kasvaa järvessä? 07.05.2012 - 21:09
Sain Tarutikiltä mielenkiintoisen tunnustuksen. 
Tunnustuksen säännöt:
Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen.
Lisää the Versatile Blogger Award-kuva postaukseesi.
Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi.
Nimeä 15 bloggaajaa ja kerro heille tunnustuksesta.
Melkein koko päivän olen miettinyt, mitkä seitsemän asiaa kertoisin itsestäni. Tässä ne tulevat: 1. Rakastan tätä elämää, rakastan perhettä ja erityisesti lapsiani, Rakastan kotia ja mökkiä.Rakastin työtäni ja nyt eläkkeellä oloani- 2. Olen hommailija. Teen kaikenlaista fyysistä (mutta en urheile). Usein teen ensin ja sitten ajattelen. Monesti kerkiän tehdä paljonkin ennen kuin ajattelen. Entisöintipiirissä meillä on vitsinä, ettei minua saa päästää sakset kädessä kankaan kimppuun. Olen monesti saanut kursia leikkeleet yhteen. 3. En tykkää ruuan laitosta, ja nyt olen huomannut ettei mun tarttekaan enää tehdä. Miesrukka opetteli itse keittämään! 4.Enkä siivouksesta. Moni asia on aina tuntunut tärkeämmältä kuin kodin siivous. Esimerkiksi lasten pienenä ollessa oli tärkeämpää olla heidän kanssaan kuin hermostuneena siivota. 5. Jonkunlainen sinnikkyys, en kovin äkkiä anna periksi sille mihin olen sitoutunut. Oikeastaan se ei ole sinnikkyyttä vaan minulla ei ole vaihtoehtoa: jätä kesken. Jatkan ja jatkan ja jatkan... 6.Olen yökukkuja ja huono nukkuja. 7. Yritän tulla paremmaksi ihmiseksi. Mutta tiukkaa se ottaa. Monella näyttää olevan tämä tunnustus, enkä millään keksi ainakaan 15, joille antaisin, joten annanpa Ainalle + Hiltalle! 05.05.2012 - 14:17
 On niitä ollut kauniitakin päiviä, aurinkoisia ja lämpimiä. Lumet ovat sulaneet ja puutarhaankin olen päässyt hommamaan. Mutta tänään on jäätävä tuuli ja vettä viskelee. Hohhoijaa. Menisinköhän leikkeleen ruusut, niissä on aina juurivesoja. Olen muuten päättänyt. ettei lehtiä tarvi haravoida puun juurelta, ne ovat lannoitetta.  Mutta eiko teistäkin jo vähän viherrä??  Laitoinpa vielä tulvakuvan. Vesi on jo tosin laskemaan päin. 02.05.2012 - 18:59
 Taide, taiteilu. On luovaa tuo iloa kertoo tarinan muuttaa maailmaa. Se sykähdyttää sydäntä se raastaa rintaa se lennättää taivaalla se pudottaa maan rakoon. Se kertoo ihmisestä.  Ja tässä taas Ainon antama virikekuva! 30.04.2012 - 22:06
 Hanna Helenan blogilla oli tällainen haaste. piti kirjoittaa jotain tästä taulusta. Taulu on todella hauska. Silmä harhailee henkilöstä toiseen ja ällistelee näkemäänsä. Vasemmalla on kai perheen isäntä, potra pappismies. Lapsia on ainakin kymmenen elossa ja yksi arkussa kuolleena. Kaikki ovat samannäköisiä aikuisine kasvoineen. Äiti katsoo hymyillen kuollutta pienokaista. kaipa taivaassa on hyvä koti varattuna lapsoselle. Toisaalta ei voi olla ajattelematta, että onko kysymyksessä mormooniperhe ja kaksi vaimoa. Miten voi olla kehdossa isompi vauva ja arkussa vähän pienempi? Onko selkänsä kääntänyt palvelija vai vain vihainen tytär? Perhe on sivistynyt, kirjoja on paljon. Ja hurskas, koska pyhyiä esineitä myös näkyy. Kaikilla tytöillä ja äidillä on samanlaiset ja samasta kankaaste ommellut mekot. Pojilla on vähän eroa vaatteiden kuosissa. Rikkaudesta ja asemasta kertoo myös perheen lemmikki, mikä se sitten lieneekään. Fretti? Taulu on kait maalattu joskus 1600-luvulla? 28.04.2012 - 16:06
 Jännittyneenä pakkasin auton jo eilen valmiiksi, että pääsen pian matkaan ensimmäiselle pesäkäynnille. Etelä-Suomesta on kuultu kummia tietoja, että pesiä on kuollut satamäärin. Kiinnstihan se tietenkin, että miten minulle on käynyt. Olen jo edellisvuonna kertonut mitä ensi käynnillä tehdään, sanonpa sen lyhyesti; pohjat vaihdetaan puhtaisiin ja laitetaan uusi laatikko.  Ensimmäisessä tarhapaikassa oli tiellä tällainen näkymä, ei puhettakaan, että autolla pääsisi perille. Onneksi siellä oli vain kolme pesää, niin että kahlasin laatikoitten kanssa sinne.  Vielä enempi minua jännitti seuraava paikka. Se on joka vuosi yhtä hankala. Peltotietä on ajettu traktorilla ja minun täytyy siinä lällyssä, pottupellon näköisessä tiessä ajaa. Välillä luulin, että matka tyssää siihen, en pääse eteen enkä taakse, mutta sitten yritin ajaa niin, että toinen ratas oli pientareella ja toinen korkealla. Jos olisin ajanut traktorin jälkiä olisin jäänyt pohjasta kiinni. Tämä kuva ei ole sieltä, vaan seuraavasta helpommasta paikasta. Kiitos kiltti auto, kun kuljetat minua!!  Matkalla pysähdyin katsomaan pientä jokea. Tai ei nyt ihan pientä enää.  Viimeinen tarhapaikka oli mökillä, ja siellä oli jotain kivaakin, vaikka jalkoja ja selkää särki ja väsytti aivan kamalasti. Mutta ihanaa: kaikki pesät olivat ELOSSA!!! 27.04.2012 - 16:21
 Tämän kevään viimeisenä entisöintikertana ei ollut enää minkäänlaista pyrkimystä tekemään mitään. Laitoin tosin heiniä lisää tuoliin, ja siinä oli heti parempi istua. Pakotin jokaisen kokeilemaan.  Seuraavaksi vuorossa onkin flokkivanu, jonka leikkasin ja laiskuin sitten, enkä jaksanut ajatella eteenpäin. Jääköön tuoli odottamaan ensi syksyä. On siinä vielä mietittävänä sekin, että millaisen kankaan laitan. Minulla on tosin kukkaraidallista silkkiä, joka passaisi tähän. Tuntuu vain kovin aralta materiaalilta. Ja sitten on vielä sekin, että lupasin aikoinaan tuolin tyttärelleni, jolla on kissa. Hm! |
Kirjoittaja
Olen vapaudesta nauttiva eläkkeellä oleva puuhastelija (ja joskus koheltaja). Harrastan kaikenlaista tekemistä; mehiläisten hoitoa, entisöintiä, taiteilua, kirjoittamista, lukemista, puutarhan hoitoa, kameran kanssa kulkemista jne jne. Kamerani on muuten pieni, halpa pokkari ja kuvat ovat sen mukaisia. Mutta mottoni on: teen kaikkea mikä on HAUSKAA. Arkisto
2012 2011 2010 2009 Kategoriat
Seurannassa
Flora
Laskuri
http://laskuri.tiedot.net">
|
||
