Puu kärvistelee -19 asteen pakkasessa. Mutta kestävää laatua on tämä marjaomenapuu, kyllä se kevään tullen virkoaa.

Ihmettelen vaan, etteivät marjat kelpaa linnuille. Etsin joka vuosi puun juurelta taimia, jotta voisin kasvattaa toisenkin puun, mutta aina ne osoittautuvat tuomen taimiksi. En tiedä pitääkö näiden siementen kulkea linnun läpi, ennenkuin ne itävät? Voisin kokeilla idättää marjojen siemeniä.

Ajatella, että olen syyskuusta asti hionut ja raapinut näitä tuoleja. Nyt ne alkavat olla puhtaita. Olen todella ylpeä tästä kuvasta, olen ihan itse liimannut kannen paikoilleen. Ensi viikolla saa nähdä tuliko möhlittyä.

Tässäpä on kaksi tuolia valmiina petsaukseen.

Näin se tuolin väri muuttuu.

Mutta mitä kummaa! Ei tämä ole lainkaan hyvä! Voi p...! Ei auta kuin hioa päällinen uudestaan.

Sitä ei muuten huomaa noita virheitä ennenkuin on levittänyt petsin, se on armoton näyttäjä. Hioin kannen ja petsasin uudelleen ja sitten se kelpasi.

Koulussa kuviksen tunnilla ornamentista opetettiin, että on keskusornamentteja ja nauhaornamentteja. Mutta minäpä löysin samasta esineestä molemmat. Lautanen on tietenkin Arabian, Tuula-niminen. Minulla on myös kahvikuppeja, jotka olen antanut Tuula-tyttärelleni.

Vanhat lautaset tuovat lapsuusmuistot niin lähelle. Lapsen silmät katsovat niin tarkasti, kaikki pistot äidin kirjailemasta pöytäliinasta ja lautasen kuviot. Meillä kotona oli ne Pekka-astiastot, joista on rippeítä jäljellä. Ne ovat minun aarteet.

Hangen alla lepäilee pieni traktori ja odottaa kevättä ja puutarhatöitä.

Tammikuun aurinko ei nouse korkealle.

Kuitenkin se ujosti jo läikittää valollaan hämärää metsää.

Lilin kaikista paras talvileikki on PALLO! Sitä se jaksaa hakea ja sitä pitää jaksaa heittää. Onneksi Lili sai näin hienon pallon.

Ja tässä Ainon antama aloituskuva.

Kun äitini muutti palvelutaloon ja hänen kotinsa ja tavaransa jäivät entiseen kotiin, sanoin, että en halua sieltä mitään muuta kuin ompelukoneen. No nyt hain sen Rajalaan. Kone on Husqvarna. On siinä sähkötkin, mutta vain lamppua varten. Mökillähän ei ole sähköjä.

Olen nuorena ommellut koneella monet vaatteet. Ostin aina Marimekon kankaita ja ompelin ilman kaavoja vähän kuin marimekkoja.

Otin mukaan koneen päällä olleen äidin tekemän liinankin.

Marjaomenapuuni viettää edelleen lumen keskellä talvea. Lunta on meillä paljon ja sää oli tänään aurinkoinen. Pakkasta -9 astetta.

Tietenkin tiedän mikä talvipuutarha on, mutta minulla se näkyy tästä kuvasta. Kasvihuoneessa Zilga nukkuu olkipeitteen alla, mansikkamaa on lumen alla, pieni omenapuu on suojattu jäniksiltä verkolla. Itse olen tuvassa silkkipelargonien seurassa ja lämmittelen molempia mökkejä. Majalan piipusta nousee savu. Talvi on tullut.

Olen vähän myöhässä aloituksessa, mutta kai pääsen vielä mukaan. Piti vähän miettiä kohdetta, että se muuttuisi vuoden aikaan näkyvästi. Tämä marjaomenapuu on minulle arvokas perintö. Äitini on ottanut pienen taimen taiteilija Vilho Lammen kotipihasta, ja tämä minun puuni on taimi äitini puusta. Eli puulla on taiteellinen tausta. Vilho Lammen sisar kertoi äidilleni, että puut ostettiin kulkukauppiaalta oikeina omenapuina, mitä ne eivät kuitenkaan olleet. Talon jäätyä autioksi puut villiintyivät ja siemensivät. Monetkin ehkä ottivat taimia, olen ainakin nähnyt jonkun juurtuneena jokirantaan Limingassa.

Marjoja en ole koskaan hyödyntänyt, eivätkä näytä kelpaavan linnuillekaan.