Kävin tutkimusmatkalla Kreetalla seuraamassa sikäläistä viinirypäleen viljelyä. Koska täällä Suomessakin harrastetaan sitä, etenkin Zilga merkkisen rypäleen kasvatusta, bongasin muutamia ohjeita harrastajille ja ammattilaisille.

 Viiniköynnökset istutetaan riviin vuoren kupeelle. Koska Suomessa ei ole vuoria, maakellarikin käy taustaksi.

Sitten kun rypäleet ovat kypsiä, ne kuljetetaan kotiin korissa aasin selässä. Aviomies ajaa saman asian.

Ennen vanhaan viinirypäleet murskattiin jaloin polkemalla, mutta nyt EU aikana ollaan hygienisempiä ja näppärä viinin viljelijä osaa itsekin rakentaa murskausvehkeen.

Murskaamisen jälkeen niitä hämmennetään terässäiliöissä, jotka olivat niin salaisia, ettei niitä saanut kuvata (en muistanut ottaa). Mutta tammitynnyrit ovat ehdottoman tärkeitä. Vanhoja sillitynnyreitä meilläkin on saatavana kirppareilta tai kukkakaupoista. Niistä tulee viinille makua ja luonnetta!

Nyt vain pullottamaan ja muistakaa hyvät viinintekijät, että kellari on oltava pimeä, kivinen ja täynnä hämähäkin seittejä.

Niin että muutaman vuoden päästä viini on  juontikelpoista: KIPPIS!