Kun kaikki lahot pinnat oli saatu purettua, päästiin katsomaan tukirakenteita. Ne olivat puhkilahot. Nekin piti purkaa pois katosta, lattiasta ja seinistä.

Jossakin vaiheessa nurkasta näki ulos, kun nurkan tukirakenteet oli purettu. Mutta sen jälkeen jo helpotti, kun mieheni  rakenteli joka paikkaan uudet tuet. Sitten piti miettiä miten korjaus tehdään; perinteisin menetelmin, siis muurahaispesääkö vai mitä eristeeksi? Kuitenkaan ei mökkiä ollut  tarkoitus konservoida vaan korjata asuttavaan kuntoon. Siispä seiniin vuorivillaa ja lattiaan kutteripurua.

Kutteripuru olikin melkein kortilla, kun sitä ei kuulemma tehdä tarpeeksi, niin että hevostalleillekaan ei oikein riitä. Joka rautakaupassa sitä ei ollutkaan, vaan oli kuulemma joskus tulossa. Sain kuitenkin kolme paalia ostetuksi.

Nykyihmisen silmää ei myöskään vanha lonkottava pinkopahviseinä oikein miellyttänyt, ja seinät levytettiin kipsilevyllä.

Nyt mökin pelastaminen on jo silminnähtävää! Seuraavaksi mietiään tapetteja ja katon pintoja.