Eilen ja toissapäivänä vaihdoin mehiläispesiin pohjat. Ne ovat pesän lattiat ja ovat paksusti talven aikana kuolleiden mehiläisten peitossa. Samalla laitan toisen laatikon.

Ensin pakataan auto täyteen tavaroita.

Laatikossa on kymmenen tyhjää kakkua (niitä sanotaan kakuksi, muut ihmiset sanovat vaikka kennoiksi). Niihin mehiläiset keräävät hunajaa.

Puhdas pohja. Verkon kautta tuuletetaan.

Tässä pesä odottaa vielä uutta laatikkoaan ja pohjaa.

Talven aikana kuolee kesällä syntyneet mehiläiset. Kesäaikana kuolleet kannetaan ulos, mutta talvella ne jäävät pohjalle.

Hoidettu tarha odottelee rauhassa kesäkuuta, jolloin menen uudelleen pesille. Silloin katson tarkemmin pesän kuulumiset ja laitan kolmannen laatikon. Nyt on liian viileää penkoa pesiä tarkemmin.

Talvi oli mennyt hyvin, vain yksi pesä oli kuollut. Tosin juuri se, joka ei olisi saanut, siinä oli nimittäin kallis siitosemo. Siitä olisi ensi kesänä kasvatettu uusia emoja. Ruokaa piti antaa muutamalle pesälle, että pärjäävät pajun kukintaan asti. Näyttivät kantavan siitepölyä pesään, mikähän se nyt kukkii?

Tämä hoitoreissu kävi myös luontoretkestä, näin nimittäin monia kurkia, joutsenia, kuulin kiurun, näin töyhtöhyyppiä, yhden kyyn ja kolme kaurista sekä joessa jääpadon.

Sitten alkoikin pohjien pesu.