Oltiin E:n kanssa mehiläispesillä. Tämä on työläimpiä vaiheita mehiläisten hoidossa, emot pitää etsiä ja vangita alalaatikkoon, jotta hunajan otto kuukauden päästä onnistuisi ilman sikiöitä. Ylimmät laatikot ovat jo raskaita, eikä niitä naisvoimin tahdo jaksaa nostaa. Emon katselu on tuurista kiinni, sen joko löytää tai ei löydä. Jos ei löydä, se tietää uutta reissua pesälle.

Mutta kiva yksityiskohta oli mehiläistarhan perhosniitty. Kuvasin siellä monta erilaista perhosta, nokiperhosen ja yhden oranssin, jonka nimeä en tiedä. Ainoa hyvä kuva tuli hopeatäplästä ja tässä se on. Kaunis perhonen, täydellinen!