Kun tulin tänään Rajalaan ja menin kastelemaan kasvimaalta purjon alkuja, ällistyin, että kukä pöljä on kävellyt kukkapenkissä isoilla saappailla. Mutta kun katsoin jälkeä tarkemmin siinä olikin saappaiden kärkien sijasta kynnet. Karhun jäljet!

Sitten katsoin, ovatko mehiläispesät kunnossa. Siellähän ne ovat, mutta hetkinen, eikös niitä pitänyt olla viisi?

Yksi olikin hajotettu.

Hunajat syöty ja purskutettu suupielistä liiat ulos. Hyi kuinka sottaista.

 Syönnin jälkeen, suu makeana, on kiva kieriskellä maassa, ja ehkä vähän myös karkoitella kiusallisia mehiläisiä.

Vierailun lopuksi tuli eteen harmittava omenapuun oksa, mikä piti riuhtaista irti. Eipä sitten muuta kuin heippa, ensi yönä tullaan toiselle pesälle!

Lukijoille kerron kuitenkin, että mies pani sähköaidan tarhan ympärille. Mutta minulla on tarhoja muuallakin ja karhulla on vikkelät jalat, aamulla käyn katsomassa.

HARMI! (Elfira: Pitikö tässäkin olla läsnä?)