Kurkien muuttohuuto ja aurat saavat kaihoisan mielen. Muistan erään syksyn, kun monikymmenpäinen kurkilauma pyöri koululaisten ja minun pään päällä ja me huutelimme niille hyvästejä. Aikansa pyörittyään kurjet  lähtivät. Joka syksy haaveilen, että saisin niistä hienot kuvat. Mutta ne ovat niin valppaita, että nytkin näette vaivoin jonkun vaalean läiskän metsää vasten.

Onneksi aina joku muu pysyy paikallaan kuvauksen ajan. Tämä harvinainen nokkavaakku on ollut ojan penkalla jo muutaman viikon. Saa nähdä milloin se lähtee muuttomatkalle, jos koskaan.