Olipa kerran pieni tupa Mökin lähellä. Tupa oli miltei metsän peitossa, mutta uteliaisuus vaivasi, kenen se on? voisiko sen ostaa? Mursin ikkunan auki ja kurkistin sisään. Piipun juuresta katto oli vuotanut ja sisäkatto romahtanut maahan. Silti halusin sen. Säälin pientä taloraukkaa ja halusin pelastaa sen. Tupasen omisti vanha rouva joka asui Ruotsissa, ja niinpä ostin talon!!

Näky oli lohduton. Onneksi kiltti Mieheni ryhtyi kanssani korjaamaan taloa (kunhan ensin ostin tarvikkeet).

Kaikki lahot ja homeiset oli purettava, ensin tietenkin piippu, muuri ja hella vietävä pois.

Sitten päästiin korjaamaan. Seiniin laitettiin kipsilevyt, ja sisälle villat (entinen täyte oli muurahaispesää). Lattian täytin kutteripurulla.

 Seiniin ostin rautakaupasta halvimmat tapetit mitä löytyi. Lattian maalaaminen on minusta tosi kivaa touhua.

Huonekalut on osittain puhdistettu ja lakattu, verhot ostettu, matot kudottu mattopiirissä. Nyt kelpaa vaikka yöpyä tuvassa.

 Kesän aikana pidin maalaustalkoot ja mökkini näyttää nyt tältä. Vieläkin joskus ihmettelen itseäni, mitä teen kahdella mökillä? En tiedä vielä, mutta sisimmässäni on aavistus, että joskus sille tulee käyttöä. Ja onhan siitä iloa!  Tarkemmin olen kertonut tämän tarinan blogissani kts Majalan remontti.