Olen vähän hitaasti tehnyt mehiläishoitoon liittyviä töitä. Kuitenkin olen  saanut  rapattua, eli puhdistettua kesällä pesässä olleet kakut ja ne on laitettu desinfiointiin etikkahappokaasutukseen. Se on myrkkyä se etikka!

 Sitten alkoi vahojen keittäminen. Kun käytöstä poistetaan vanhaa, tummaa kakustoa, se sulatetaan vesipadassa vahaksi. Kakuista poistetaan tummat vahat puukolla ja lastataan pataan ja satakunta litraa vettä päälle. Kun vaha sulaa, se nousee pintaan. Yön yli jäähdyttyään sen voi ottaa pois.

Nämä vahalevyt lähetetään vahavalimoon, ja sieltä ne tulee puhdistettuina ja valssattuina levyinä takaisin.

Mutta tänään oli päivän teemana kehien keitto.

Näistä on nyt poistettu tummuneet vahat.

Koska nyt oli jo pakkasta, en voinut tai viitsinyt vetää vesiletkua takapihalle, niin aloitin päivän kantamalla vettä ämpäreillä sulatusastiaan. Sitä piti kantaa 12 ämpäriä, ja sitten kierukka kuumumaan. Sillä aikaa kun vesi kuumui, niputin kehät sieviin nippuihin, aina 14 ristiin rastiin aseteltuina.

Muutaman tunnin kuluttua vesi kiehui ja kaadoin lipeän veteen. Siinä lipeävedessä sulaa kehistä vahojen loput.

Koska minulla ei ollut nyt vettä käytettävissä, vein keitetyn nipun sisälle taloon pesuhuoneeseen ja huuhtelin sen siellä. Sitten niput varastoon ja lämmitin päälle, että kuivuvat. Nämä voidaan tarvittaessa vahoittaa uudestaan ja panna pesään. Ja miten hyvä mieli se onkaan, kun on saanut pitkän aikaa venyneen työn tehtyä. HYVÄ MINÄ!