Olen aina ihaillut ja suorastaan rakastanut tätä aitan ikkunaa. Se on niin liikuttavan pieni ja vanha. Luulen, että se on joskus siirretty siihen jostakin vanhasta tuvasta, ehkä siitä, joka on ollut ennen tätä nykyistä taloa. Voi olla peräisin 1800-luvulta.

Ikkunan vanhuudesta kertoo myös sisäpuolen ikkunalauta, joka on veistettu kaarevaksi.

Ikkuna on laho. Se täytyy pelastaa.

Niinpä toin sen autotalliini, missä olen maalannut monen talon ikkunat. Nämä vain ovat niin haperot, ettei kovia otteita voi ottaa, vaan kaikki pitää tehdä äärimmäisen hellästi.

Tuntuu, ettei juuri hengittääkään uskalla. Hion varovasti entistä maalia pois, samoin jäkälää ja sammalta. Ajattelin että jos kyllästän puun öljymaalilla, se vielä kestää jonkin aikaa,

Kuitenkin näytti siltä, että lasit tippuvat pois, ja niinpä Mies laittoi vähän uutta puuta tilalle.

Sitten pääsin vetämään ohennetun öljymaalin pohjamaaliksi.

Seuraavalla kerralla näette lopputuloksen.