Tänä aamuna syntyi uusia emoja.

Siinä pikku prinsessa katselee kennoaan. Hän on leikannut kärjen auki ja kiömpinyt uuteen maailmaan.

Mutta maailma kohtelee häntä heti nurjasti. Hänet vangitaan häkkiin ja häkin ristikoiden läpi hänelle maalataan kynällä selkäkilpeen vihreä pilkku.

Pilkusta on kahdenlaista hyötyä; emon löytää helpommin ja väreillä on oma koodinsa. Vihreä väri maalataan vuosina 4 ja 9. Pilkun väristä tietää emon iän.

Sitten emolla onkin kiire päästä pesään, koska ilman toisten mehiläisten hoitoa hän ei voi olla. Nytkin on mahdollisuuksia kaksi. Emolle voidaan tehdä parituspesä: pieni pesä, jossa emo käy häälennolla ja alkaa munimaan. Sitten se voidaan siirtää isompaan pesään, eikä isoon pesään tule sikiöimiskatkosta. Tai sitten, niinkuin minä tänään tein, vein nuoret vastasyntyneet emot huonoihin ja vihaisiin pesiin parantamaan pesää. Ensin tietenkin täytyy löytää ja tappaa entinen emo ja uusi annetaan tilalle. Tässä tapauksessa täytyy pesän odotella pari viikkoa ennenkuin emo munii.

Mutta koska näissä hommissa aina jokin menee pieleen, minulta joutui yksi emo mystisesti hukkaan. Papiljotissa ei ollut pohjaa kun aloin laittamaan emoa pesään! Tolskaamista on tämä homma!