En ole hyvä valokuvaaja, eikä minulla ole kallista kameraakaan. Kuitenkin teidän kiusaksenne kuvasin ruusupensaitani. Ei niitä muuten kukaan näe. Kaikki ruusut eivät vielä kuki ja osa on jo kukkinut, mutta tämä ruusuntuoksuinen aika sai tarttumaan kameraan.

Tämä keltainen ruusu on nimeltään Wiljam´s double, eli Viljamin ruusu.

Se on pohjoinen keltaruusu, peräisin Raahen tienoilta.

Tässä on Juhannusmorsiamen sekaan tullut Suviruusua, eikä vaikutelma olekaan hassumpi.

Juhannusmorsian on hennon vaaleanpunainen, herkkä kaunotar.

Tämä suviruusu kukkii nyt muhkeasti. Tämä ruusu olkoon muistona kuolleelle ystävälleni, Sijalle. Viimeisenä kertana, kun hänet näin, vein sairaalaan näitä ruusuja ison kimpun. Niitä sitten yhdessä ihasteltiin. Enää en häntä elävänä nähnyt, mutta mielikuvassa näin Siljan hymyilevän valohahmot vierellään ja sylissään vaaleanpunaiset ruusut!

Suviruusu  on ehkä ruusuisin, ainakin väri on roosa.

Pohjoisiin oloihin sopii köynnöstävä ruusu Pohjantähti. Siinä on valkeat kukkatertut.

Muuten Pohjantähti on aika hankala, kun se on niin piikkinen. Sitä pitää sitoa seinään, muuten se sojottaa sivulle ja repii silmät tai ainakin lakin päästä.

Sitten on tälläinen, autiotalon pihasta pelastettu ruusu. En oli varma nimestä, mutta luulen sen olevan Mökinruusun.

Siinä on pieni, hyvin kerrottu kukka, samanlainen kuin Torniojokilaakson ruusussa, mutta lehdet ovat erilaiset.

Suomalaisten sydämissä ruusu tarkoittaa Juhannusruusua. Sen valkeus ja sen tuoksu tuovat monet muistot mieleen. Isommat pensaat olivat jo kukkineet, mutta talon pohjoispuolella oli vielä valkeaa Juhannusruusua.

Sen nimi on kuulemma ruotsiksi Finlands vita rosen.