Tietenkin tähän otsikkoon olisi pitänyt laittaa suloinen kuva. Kai minulla olisi ollut sellainenkin. Mutta pöhköä huumorintajuani kutkutti tämä otos; suven suloisuuden pieni kääntöpuoli. Minusta on ihanaa kylvää ja istuttaa. Mieli aivan hyrisee tyytyväisyyttä ja läsnäoloa. Sitten nämä rikkaruohot ovat kuin isku vasten kasvoja. Aina hämmästyn ja pahastun, kun maa ei tuotakaan satoa sillä kylvämisellä. Minusta sen pitäisi. Suunnittelen koko ajan vastaiskuja rikkaruohoille: katetta, muovia, polttamista, laatikoita, tai vaihtaisinko mullan hygieeniseen keinomultaan ilman rikkakasvien siemeniä? Siinäpä miettimistä koko kesäksi. Kuvan selvennykseksi kerron, että keskellä, kaikkein tihein ja parhaiten kasvanut , taitaa olla sitä tähtimöä, jonka nimi on vesiheinä!