On se kumma, että aina, kun pitää ottaa kuva vuosikampaan, sataa vettä. Niin tänäänkin. Silmut ovat kuitenkin jo puhjenneet hiirenkorvalle,. Ehkä ensi kerralla on jo kukkia tai ainakin nuppuja.







Koivikot ovat nyt hennonvihreissä hunnuissaan. Talven valkeutta katselleille silmille tämä vihreys tekee hyvää. Ja sielulle.






On sitä vettä kuitenkin saatu nyt kylliksi. Olin tässä yhtenä päivänä Lilin kanssa lenkillä ja yhtäkkiä katselin ympärilleni, että mikä hurja kohina ja suhina alkoi kuulua. Asia selvisi parissa sekunnissa; taivas aukesi ja pudotti niskaan pari saavillista vettä! Nauraen juostiin Lilin kanssa kotiin. Mutta toivomus olisi yläkertaan: Vettä on Suomessa jo tarpeeksi, ehkä jossakin muussa maassa sitä kaivattaisiin enemmän.