Eilen oli todella aurinkoinen päivä, ja arvelin, että nyt mehiläiset haluavat ulos. Niinpä piti panna saappaat jalkaan ja sonnustautua lapion kanssa kahlaamaan lumihankeen. Lunta oli puolireiteen asti. Työnä oli ottaa peittona olleet mustat paperit pois,niin  että mettiset pääsevät vapaasti lentämään. Ensin näytti siltä, että kuolleita ovat kaikki, ei yhtään mehiläistä missään. Kun aurinko vähän aikaa porotti pesän suulle, alkoi ensimmäiset rohkeat sonnustautua ulos puhdistuslennolle. Minä ilostuin kovasti ja kiikarin kanssa sitten tiirasin kauimmaisia pesiä, lentääkö siellä ketään. Joku muukin ilostui, nimittäin tiaiset; ne koukkailivat iloisesti pesien ympärillä.





Tänään sitten päätin, että pakko se on kiertää muutkin tarhat. Tiesin, että ilman suksia en pääse minnekään. Pehmeässä hangessa suksetkin uppoavat syvälle, mutta ilman suksia uppoaisin vielä syvemmälle. Niin että tänään on tullut hiihdettyä ihan jalat kipeiksi.





Näin iloiselta näyttävät pesät, kun aurinko lämmittää niitä. Kuolleet mehiläiset hangella kertovat sen, että pesä on hengissä. Jos mitään ei näy, se tarkoittaa, ettei ketään ole tulossa ulos.