Puiden hakkaaminen on hauskaa. Se on myös terveellistä, kuin olisin punttisalilla. Sitten on vielä se suunnaton mielihyvä, kun katsoo täyttyvää liiteriä ja ajattelee, että siinä on talven varaksi lämmitystä.

Oikeastihan puut ovat niin märkiä, että niitä voi polttaa vasta ensi vuonna ja toisekseen kukaan ei asu Majalassa (paitsi kotitonttu).

Joskus ajattelen myös, että voisinpa lähettää aikojen taa itselleni nuoruuteen nämä puut. Olin johonkin aikaan tosi köyhä, ei tahtonut olla edes puita tai öljyä lämmitykseen, vaikka oli pieniä lapsiakin. Poltin myös liiterin roskia, kunnes naapuri laittoi munalukon yhteisen liiterimme oveen. Sitten ajattelen myös mummoani, jonka tiedän olleen myös puiden puutteessa, hänellä kun ei ollut maata eikä metsää ja lapsia oli hänelläkin.

Niin ajatukset lentävät työn touhussa, mutta nythän tämä työ on vain leikkiä.

Ajatukset keskeyttää tämä katon rajasta kurkistava ujo pöllö.