Meitä on sellainen 5 hengen sukulaisporukka, joka kokoontuu pari kertaa vuodessa Rokualle juttelemaan, kävelemään hienoja lenkkipolkuja ja paistamaan laavulla makkaraa. Osa naisista myös käy tanssahtelemassa Rokuan kuntokeskuksen puolella.

Ilma oli sumuinen ja pieni jääriite kiilteli järvellä.

On  ihanaa kävellä luonnossa.

Syksyinen sammal on niin vihreää, että häikäisee silmiä.

Kuin lumi olisi satanut maahan, ei kuitenkaan, jäkälää se on.

Paluumatkalla näemme polulla myöhäisen kulkijan. Nostin sen syrjään, jotta kukaan ei polkaise häntä.

En tiedä mikä perhonen tästä tulee, mutta selässä taitaa olla malli.