Pöllö ujosteli aikansa katon rajassa, mutta sitten se rohkaisi luontonsa ja istahti oksalle vahtimaan saalista, jota voi hyvinkin lymyillä liiterin alla.

Oikeasti pöllö on tietenkin puusta. Mökkilylällämme asustaa itetaiteilija, joka veistää puusta melkein mitä vain. Piha on täynnä ukkoa ja akkaa ja kaikenlaista eläintä. Kutsuin hänet vaimoineen kylään Rajalaan kahville ja  hunajalaatikon hakuun. Mehiläisiä on nimittäin myös hänen maillaan ja maksan vuokran luonnossa. (Jotkut vähän häkeltyvät tuosta luonnosta, mutta ymmärrättehän; hunajassa) Ja sain tuliaisiksi pöllön.

Edellisellä kerralla sain harakan.

Niin, että on meillä pysyvät paikkalinnut.