Vielä häivähdys tuomen tuoksusta käy nenässä, kun omenankukan makea tuoksu valtaa pihan. Tämä puu on marjaomenapuu, jonka olen kasvattanut sirkkataimesta kukkapenkissä. Puulla on tarinansa: äitini otti pienen taimen taiteilija Vilho Lammen kotipihan villiintyneestä puutarhasta. Minun taimeni on äitini puun alta otettu. Hedelmät ovat pieniä sormenpään kokoisia marjoja, joita en ole hyödyntänyt. Mutta kauneutta riittää joka aistille! Omenapuun tuoksu ei ole lapsuuden tuoksuja, olin varmaan aikuinen, ennenkuin näin oikean omenapuun.

Kun astun pihan reunalle, valtaa mielen kaukaiset lapsuuden ja nuoruuden muistot. Kotini pihalla oli suuri syreeni joka kukki ihanasti. Sen tuoksu tuo ne ajat mieleen.  Ihmeellistä miten kaikki puut ja kukat roihahtivat yhtä aikaa kukkimaan.

Kun astun talon etupuolelle ilmassa leijuu erilainen tuoksu. Kas kummaa, kun pihlaja kukkii samaan aikaan kuin omenapuu ja syreeni. Tätä puuta ei ole istutettu, vaan se kasvoi pienenä vesana talon rakentamisen aikoina. Suojelimme siihen aikaan kaikki puut, mutta nyt niitä on jouduttu kymmeniä poistamaan liian suurina. Mutta pihlaja jää, koska se on suomalaisten pyhä puu.