Majalan pienessä punaisessa tuvassa on ollut ensimmäinen asukas kaksi yötä. Viimeksi siellä on asuttu monta kymmentä vuotta sitten. Talo hylättiin, unohdettiin ja se ikävissään hoitamattomana pudottu sisäkattonsa alas ja lahotti seinän ja lattian uuninurkasta. Nyt se elää uutta elämää!

Ystäväni Eila halusi tulla pariksi päiväksi rauhoittumaan ja lukemaan ilman mitään velvollisuuksia muita kohtaan. Hän koekäytti Majalan toimivuuden.

Kaikki keittiössä tarpeellinen on paikalla, uusinta on kaasukeitin, jolla voi tehdä ruoan. Likaämpärille on paikka tiskipöydän sisällä, samoin puulaatikko. Roskikselle löysin paikan pesukommuutin sisältä. Astiakaappia ei ole muuta kuin tuo ruskea senkki. Mutta tiskipöytä on hieno!

Aivan upouuttakin tavaraa on, seinälle on ostettu kirjahylly. Eihän minulla voi olla pientäkään taloa ilman vähiäkään kirjoja ja kirjahyllyä.

Tuota sänkyä vähän aprikoin; olin viime kesänä päättänyt, että pitää minun kokeilla voiko sängyssä nukkua. Olin ostanut siihen 12 cm superlonpatjat, mutta minulle ne olivat liian kovat ja muutin Rajalan mökkiin nukkumaan loppuyöksi. Eila väitti, että hän nukkui tosi hyvin sängyssä ja heräsi vasta aamulla.

Koska yöllä oli pakkasta, mökki jäähtyi. Kun lämmitti kaminaa aamulla ja illalla, siellä tarkeni kuitenkin aivan hyvin. Kaminan päällä lämpesi tiskivesi.

Olin tosiaan yrittänyt hommata sinne kaikki mitä tarvitaan ja kaiketi onnistuin, mitään ei kuulemma puuttunut.

Minusta on tämä Majala projekti ollut hauskaa, ihanaa, aivankuin leikkisin vielä pikkutyttöjen kotista. Ja leikkiä tämä on ollutkin. Majala on nyt valmis.