Mehiläishoitajalla kevät alkaa polttelemaan. Kohta pitää mennä vaihtamaan pesän pohjat, ja samalla laitan alimmaiseksi uuden laatikon. Monta vuotta mehiläisten kanssa on mennyt huonosti, mutta nyt huomasin, että taidan pitkästä aikaa tarvita uusia pohjukkeita.  Minun ei tarvitse enää vissiin koskaan rakentaa uusia kehiä, koska käytän entisiä lipeässä keitettynä. Nämä on nyt niitä, mitä keitin syksyllä.

Ensin piti kiristää entiset langat, tai jos ne olivat poikki, langoitin ne.

Nämä vahalevyt ovat omia vahojani. Sulatan syksyllä romutettavat kakut ja lähetän vahat vahavalimoon. Sieltä saan näin kauniit ja tuoksuvat vahat takaisin. Jouluna teen näistä kynttilöitä.

Akkulaturilla johdatan sähköä lankoihin ja niin vahalevy sulaa kiinni kehikkoon. Tämä on nyt se pohjuke. Se tarkoittaa siis uutta käyttämätöntä kehää. Tämä mehiläissanasto on joskus vaikeaa. ;)

Mutta kevättä kohti mennään peipon laulussa ja kärpästen suristessa.