Oikeaan aikaan otettiin eilen pottu. Nyt se on kiltisti kellarissa. Miehen kanssa sitä kuokittiin ja siinä muistin, miten äiti vielä minua paljonkin vanhempana kertoi ottaneensa perunan ja minä vain sanoin: jaa. Nyt kerroin tyttärelleni, että otettiin pottu ja koska hän ei kommentoinut mitenkään, kerroin äidistäni ja pyysin häntäkin sanomaan sen jaan. Ja sanoin vielä, että muista sitten tämä kun itse teet saman asian.

Aamuinen yllätys olikin karmea, omenapuissa on vielä lehdet ja jäätyneet oksat painavat niin paljon, että puolet puusta oli haljennut.