Ryminä

Kun taivas mustenee
käy tuuli kohisten
ja linnut vaikenee.
Mutta taivaan Herra iloitsee
hän ajaa kivikatua
ja nauraa.
Kivet sinkoavat kipinöiden
kun vauhti kiihtyy
ja kiihtyy
rymisten.
Kunnes melu häipyy kauas
vain vaimeasti tulet lyövät
ja kohta hiljaisuus tukkii korvat
kunnes linnut aukaisevat laulunsa.
Puu on kaatunut.