Lomailimme ystäväni Zilgan kanssa Alanyan  auringossa. Minulla oli vähän ennakkoluuloja Turkkia kohtaan, kun en ollut ennen käynyt, mutta Alanya oli todella miellyttävä yllätys. Hotellimme oli yhtäaikaa satamassa ja vuoren rinteellä.

Satamassa oli laivoja turistien kuljettamista varten. Aluksi ihmettelin merirosvolippuja, mutta paikalla olikin merirosvohistoria.

Jalat saivat hyvää harjoitusta, kun koko ajan piti kiipeillä portaita pitkin.

Hotellin yläpuolella näkyi vanha linnoitus, ja retkellä kävimme siellä. Linnoitusta oli kuulemma 6 kilometriä ja sillä oli värikäs historia, johon mahtui merirosvoja ja vihollisten heittämistä rinteeltä alas. Jokaisen kiven, mikä muurissa on, on joku orja käsin raahannut!

Mielenkiintoinen oli myös tämä paikka, jossa oli Rooman ajan hautasargofageja. Niitä oli sikin sokin satoja. Ruumiita niissä ei enää ollut.

Toisenlainen nähtävyys oli tämä kalkkikivimaailma. Siinä oli vesialtaita joissa saattoi kahlata tai uida. Kuulemma Kleopatrakin hoiti täällä kauneuttaan. Tämä ei meitä niin sävähdyttänyt, kun se kummasti muistutti mieleen viime talven.

Auton ikkunasta sekä lentokoneesta katsottuna Turkki on vuorinen maa.

Mutta väriloistoa kyllä löytyy!

Maa on islaminuskoinen ja moskeijoita oli joka paikassa. Viisi kertaa päivässa minareetista kuului rukouskutsu, josta ihmiset eivät näyttäneet välittävän mitään. Tietysti oli uskovaiset, jotka sinne kokoontuivat.

Islamilaisuus näkyi kuitenkin katukuvassa niin, että naimisissa olevat naiset ja osa nuorista tytöistä pukeutui huiviin ja pitkään hameeseen ja takkiin. Miesten ei tietenkään tarvitse pukeutua.

Kissaihmisenä Zilga ruokki nälkäisiä ja kurjan näköisiä kissoja. Olipahan niillä hetken aikaa masu täynnä.