Koska kaikki muutkin blogin pitäjät kuvaavat kaikkea kaunista, kukkia, perhosia ja kastepisaroita, minäkin päätin kokeilla. Huomasin, että nokkosperhonen lepatteli milloin ihanasti samettikukissa, milloin päivänkakkarassa. Otin  kameran käteeni ja seurasin sitä. Tämä perhosyksilö oli kuitenkin niin arka, että aina kun hiivin lähemmäs, se lensi tiehensä. Sain kuitenkin siitä puolikkaan kuvan.

Sanoin kyllä Zilgan blogissa, että en julkaise perhoskuviani, mutta perun puheeni: tässä on nokkosperhonen! Melkein kokonaisena!

Tämän hopeatäplän  kanssa kävi samoin, siltäkin puuttuu siivestä palanen. Hän kylläkin pysyi paremmin paikallaan, mutta kameran käyttäjä oli huolimaton. Taitaa olla, että en saisi leipääni tienattua luontokuvaajana.