Sielua ei mikään kahlitse. Sillä on vapaus.  Maan päällä ihminen on kahlittu materiaan, ruumiiseensa, painovoimaan ja tarpeisiinsa. Se on raskasta. Kaipaamme vapautta. Siksi katsomme lintua, joka lentää kaartaen taivaalla. Luulemme että se on vapaa. Se on harhaa. Lintu on saman materian vanki.

Kuitenkin tiedämme vapauden. Se on ikuinen haave. Mutta ei vain haave vaan altruistinen tieto. Pyrimme siihen, etsimme sitä. Joskus harvoin sielumme pääsee liitämään vapauteen. Elämä tuntuu sen jälkeen raskaammalta ja kaipaus syvemmältä. Tiedämme, että vapaus odottaa.

Linnun lentävän nään
siivin levitetyin
nousten ja laskien
kaartaen
ilma kannattaa.
Kuin vapaa tuuli olen
pois raskas maa jää
vain taivaan sini siintää
vain tuulen laulu soi
On unelmaa kaikki tää,
ei lintu lentää voi
on siivet väsyneet
saa  luvan vaipua.
Pesään pieneen palaten
käy lintu lepäämään
siiven kätköissä pää
unen näkee yllättäin:
On siivet levinneet
on taivas ylläni
vapaus ikuinen.