Minulla on aina ollut unelma puutarhasta. Olen yrittänyt toteuttaa sitä milloin mihinkin: vuokratalon pihaan kukkapenkillä, kaupunkiasunnon ikkunalle kukkapurkilla. Kun rakensimme omakotitalon, silloin vasta villitys puhkesi ja loin puutarhaa pienelle tontille. Talon seinustalle ajetulle hiekkakummulle istutin tiheään omenapuita, ja alankoon savi ja turvemaahan marjapensaat ja kasvimaan. Pienet puut tontin ympärillä kasvoivat ja alkoivat varjostaa ja unelmapuutarhani muuttui sammaleiseksi. Mistä saisin aurinkoa!?

Kun eläkeikä alkoi lähestyä, aloin kuumeisesti totettaa toista haavettani, eli etsin vanhaa taloa kesämökiksi ja puuhastelupaikaksi. Se löytyikin. Paikka oli ollut monta sataa vuotta ollut asuttu ja elanto oli saatu pienistä kivisistä pelloista. Kun tulimme sinne, talon ympäristö oli aurattua peltoa, myös se meidän ostama puolen hehtaarin tontti. Ympärillä oli metsää. Mutta siellä oli avaraa ja AURINKOISTA. Jo ennenkuin talokaupat oli tehty, kävin ostamassa kuusi omenapuun tainta. Ja suurinpiirtein kaupantekopäivänä istutin ne siihen aurattuun peltoon.

Tässä kuvassa ollaan jo seuraavassa kesässä. Mies on näköjään tasoitellut traktorilla maata ja tuo valkea taitaa olla kalkkia. Nyt yritin istuttaa puut tarpeeksi kauas toisistaan kun tilaa on. Olisin varmaan saanut pitää vieläkin suuremmat välimatkat. Maassa pensaiden näköiset turppaat on pillekettä, joka kasvoi isommaksi kuin kenelläkään. Ihan peloitti, kun se oli niin piikikästä. Takana on mansikkamaan aloitus.

Viinimarjapensaat istutin myös heti, että pääsisivät kasvamaan. Joka pensaan vieressä piti olla keppi ja punainen nauha. Muuten ne olisi ajeltu traktorilla kumoon. Taustalla näkyy Majala.

Tässä oli puutarhani aloitus vuonna 2006 tai 07.