Kun vuonna 2005 jäin eläkkeelle, halusin jotain isoa projektia ja toteutin unelmani vanhasta mummon mökistä. Mökin sain, se laitettiin asuttavaan kuntoon ja perustin sinne puutarhan, paratiisini. Mutta pienen pellon takana, metsän reunassa oli pieni punainen tupa, jota ensin ihmettelin, kiertelin ja lopulta halusin. Verhot olivat niin tiukasti kiinni, että sisään ei nähnyt. Lopulta irroitin ikkunan ja katsoin sisään. Siellä oli kaikki huonekalut paikallaan, mutta voi kauhistus, sisäkatto oli romahtanut! Säälin pientä taloraukkaa ja kyselin mökkimme entiseltä omistajalta, kuka pikkutalon omistaa ja möisikö hän sen. Omistaja tuntui olevan Ruotsissa asuva vanha rouva, meidän mökin entisen omistajan täti. Asiat kiertyivät niin, että monien vaiheiden kautta tein tämän vanhan rouvan kanssa mökkikauppoja. Mieheni ei lämmennyt koko ajatukselle, mutta minä ostin talon ja sitten vain ilmoitin: minä ostin nyt sen mökin. Huh huh. Vähän ajattelutti, että miten tässä käy, en osaa korjata kattoa enkä lattiaa ja seiniä! Mutta mieheni kilttinä ihmisenä on ollut apunani, kunhan vain ensin ostan tarvikkeet. Niin että mitä teen kahdella mökillä? En tiedä. Olen vain kamalan tyytyväinen. TÄMÄ ON HAUSKAA!

Tässä kuvassa mökki on vielä korjaamatta. Ajattelin antaa sille nimeksi Majala.

Mutta voi kauhistus miltä täällä näyttää. Ensin tarvitaan lapiota ja kottikärryjä, että nähdään vauriot.