Katsomossa.

Sinisen talon sininen puutarha.

Harmaa metso harmaalla kivella.

Malja odottaa hedelmien kypsymistä viiniksi.

Yritin tehdä vähän erilaisen kollaasin, kun kaikki ovat ennen olleet luonnosta, nyt tässä on esineitäkin.

Tässä on Turkin kevään kuvasatoa. Puut ovat appelsiinipuu, sypressi, seetri ja palmu.

Lemmikkitaivas.

Jatkan näköjään tällä satulinjalla. Kukahan asuu noin pienessä mökissä punaisen puolukkatertun alla?

Taas tällainen luonnonläheinen kollaasi tästä tuli.

Metsän ihmeellisyyksiä tulee aina vastaan. Katajan kolosta löytyi sylillinen keltaisia kukkia. Varmaan pääsiäisen kunniaksi.

Kuka kuutamossa vaeltaa jättäen suuret jäljet?

Hömötiaiset ovat aika viehättäviä ja rohkeita lintulaudan vieraita. Niitäpä tässä sitten on mustaharmaina istuskelemassa.

Oli vähän vaikea löytää oikeita värejä, mutta tällainen siitä tuli.

Näin talvella tapahtuu joskus uskomattomia asioita, joita kaikki eivät ole huomanneet. Minäkin löysin lumen keskeltä männyn marjat. Varmaan Linnè olisi ihmeissään.

Tällainen siitä tällä kertaa tuli.  Tinttejä kuin ruusuja!

Joku vihreäkenkäinen on kulkenut synkän metsän syvyyksissä ja pudottanut kenkänsä. (Tehty Picasalla)

Mustaa ja oranssia, olkaa hyvä!

Kun mietin sinimustaa, ensin tietenkin tuli mieleen taivas, hanget, järvet ja kaikki sellaiset Suomalaiset värit. Mutta musta? Kaikkein mieluisin musta on nyt meidän Lili, jo vähän yli viikon meillä majaillut pikkuinen villakoiratyttö. Siispä siinä ainekset tähän kollaasiin.

Tulen hehku.

Yritin  jälleen tehdä piparintuoksuista kollaasia, mutta jostakin syystä ne piparit  ja muut jouluvermeet tipahtivat pois. En tunnustaudu oikeastaan jouluihmiseksi ja niinpä tässäkin kollaasissa yritän tuoda esille metsän hiljaisuuden ja salaperäiset metsän asukkaat. Valoa tuikkii puiden läpi tuoden joulurauhan sanoman.

Joulun väri on niin monenlainen, piparkakun ja kuusen tuoksuinen, jouluaterian värinen, kuusen kynttilöiden loistoinen, mutta ennenkaikkea perheen kokoontumisen näköinen. Tässä kuvassa on kuitenkin kuvattuna joulun sanoma, metsän rauha ja rakas, nyt jo vihreillä niityillä kirmaava perheenjäsen.

Hyvää joulunodotusaikaa kaikille blogilaisille toivottelee Tuulento.

Tässä kuvassa on käytetty Välimeren sinisiä kuvia. Ja tietenkin Arabian kahvikuppia, tottakai!

Tummansinistä on nyt luonnossa paljon ja käytinkin niitä värejä. Toisaalta minulla on noita Arabian kahvikuppeja, enkä malta olla käyttämättä myöskään niitä.

Lumivalkoinen olikin hankala väri. Kaikki lumet mitä olen kuvannut ovat sinertäviä, varmaan siksi, että talvella on niin hämärää. Jotain valkoista kuitenkin löysin arkistoista.

Tässä on vastaukseni vaaleanruskeaan kollaasiin. En ole mikään beigen ystävä, eikä kotoa löytynyt kovin paljon kohteita, mutta jotain kylläkin.

Kokeilin ensimmäistä kertaa räpistellä kuvakäsittelyn kanssa tätä kollaasia. Tällainen siitä nyt tuli,  tummanruskeaa on, vaikka suklaata ei löytynytkään talosta!

Tällä kertaa on värinä sammaleenvihreä. Kuinka vivahteikas onkaan sammaleinen metsä! Kuinka monen  värisiä eri sammallajit ovat! Sammal on myös sanana pehmeä, niin sammaleinen.

Sitruunankeltainen on hieno, aurinkoinen väri. Ensin ajattelin, ettei meiltä löydy mitään sen väristä, mutta kuva-arkistosta löytyi jopa sitruunapuun kuva!! Aurinkoa syksyyn!

Nyt, syksyisen harmaana päivänä on värikollaasin värinäkin harmaa. Kuitenkaan se ei ole mikään tylsä väri, vaan luonnossa on hienoja harmaita sävyjä. Sukkien villalankakin on melkein suoraan luonnosta.

Tässä on  versioni puolukanpunaisesta ilman puolukoita. Aika vaikealta tuntuu hallita värejä, niistä näyttää tulevan minkäpunaisia hyvänsä. Tämä väri on muuten minun värini, kaikki takit ovat punaisia.

Osallistunpa minäkin näin kokeeksi tähän kuvakollaasiin. Tässä on nyt vain kuvia sikin sokin laiteltu, mutta ruskan värejä kyllä löytyy.