Tänään sitten talo valmistui!! Vihon viimeiset timpuri- ja maalaustyöt on tehty.

Pihasta on siivottu lautakasat ja sahanpurut pois.

Tässä näkyy mietittyjä yksityiskohtia.

Ja tässä vielä tarkemmin.

On se kumma, että vanha lahonnut yli 100-vuotias hirsitalo on tämän uuden, karamellinkorean pinnan alla.

Vertailukohdaksi laitan kuvan, joka otettiin melkein 6 vuotta sitten, silloin kun olimme ostaneet mökin ja ensi kerran menimme katsomaan ostosta oman väen kesken.

Ostin mökin siis eläkepäivien alkaessa. Kun muut lähtivät kouluun, minä lähdin remontoimaan. Mies tietenkin laittoi ensin katon, mutta minä maalasin ja revin vanhoja tapetteja pois.

Vähän kuitenkin mietityttää, että menetänkö jotain mummolamaista tunnelmaa, menneitten vuosien kaikuja, kun kaikki on puunattu viimeisen päälle siistiksi? Saa nähdä. Jospa kaikki taas alkaisi tuntua ihanalta, kun remontin roinat häviävät silmistä ja saa tehdä puutarha- ja mehiläishommia, kuljeskella metsäpolkuja ja kuunnella puiden laulua?