Sylissä oksan
pesässä puun
on turvallinen koti
sinne aina tuun.
Oon talven uni
oon lumen paino
ja jäätynyt sydän
ja pakkasen vaino.
Mutta alta oksan
kun katseen nostan
näen säihkyvän radan
kuin taivaan välkkeen
se silmät sokaisee
se turkin sulattaa
jää kotini tyhjäksi
se sulaa aivan
ja kaiken saa aikaan
AURINKO!